Akvarellitekniikan harjoittaminen oli ötökkäkokoelma -työn keskeinen tavoite. Tähän tekniikaan sisältyi valtava määrä asioita kuten- maalauksen kerroksellisuus
- värien liu'uttaminen toisiinsa ja
- häivyttäminen.
Luonnollisesti myös värien sekoittaminen, muodon luominen värien avulla, hyönteisen muodon hahmottaminen sekä vapaalla kädellä maalaaminen tulivat esille työtä tehdessä.
Ensimmäinen laveeraus vaihe oli jo hyvinkin tuttu. Näin jälkikäteen huomasin että jätin taustan hyvin pelkistetyksi. Melkeinpä harmitti ettei työvaiheessa tullut mieleenkään, että olisin voinut luoda hieman omaperäisemmän taustan eri väreillä ja (ruohikko)kuvioilla. Arviointikriteereinä oli mm. rohkea värien käyttö, jossa en mielestäni tällä kertaa kovinkaan hyvin onnistunut. Sen sijaan koin, että onnistuin mallista maalaamisessa. En väitä, että kuva on täysin realistinen, mutta ottaen huomioon oma lähtötasoni sivellintekniikan hallinnassa, olen tyytyväinen lopputulokseen.
Tämä lieneekin kaikista tärkeintä kuvataideoppitunneilla. Kun oppilaat aidosti tuntevat onnistuneensa, ei ole väliä vaikkei kaikkia arviointikriteereitä täytetä. Siihen mielestäni olisi syytä tähdätäkin; taidetta ei voi arvioida numeroin vaan tuntein. Kuinka surullista olisi ajatella ettei aikoinaan da Vinci olisi ollut tyytyväinen Mona Lisa teokseensa? Muiden ihmisten antama ihailu on toki imartelevaa muttei tärkeintä. Jokaisella on oikeus saada tuntea olevansa luova ja taitava taiteentekijä. Omia tuotoksiaan saa ja pitää ihailla.
