sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ohtakarin maisema


Yhtenä Ohtakari vierailupäivän tehtävistä oli maalata akvarellimaalaus haluamastaan merimaisemasta. Vaihtoehtoja oli monia, mutta koska koen etten ole kovin taidokas pensselin taikka palettivärien käytössä, päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen maisemaan, jossa ei ollut meren, taivaan ja pilvien lisäksi paljon muuta kuvattavaa. Näiden luonnonelementtien kuvaamisessakin tuntui olevan tarpeeksi työtä.


Aloitin laveeraamalla taustan vedellä, jonka jälkeen aloitin meren maalaamisesta. Olen pannut merkille, että horisontin rajalla vesi näyttää tummemmalta, joten koitin käyttää tuota havaintoa hyväksi kuvan elävöittämiseen. Seuraavaksi maalasin taivaan, jonka sinertävän sävyn koitin saada mahdollisimman vaaleaksi, jottei se sekoittuisi meren väriin. Haasteena oli saada pilvien muoto paperille, sillä minulla ei ollut käytössä valkoista väriä. Päädyinkin jättämään pilvien kohdat ilman väriä eli muotoilin rajat sinisellä taivaan värillä. Valitettavasti hieno ajatus ei täysin toteutunut suunnitelmien mukaan. Myöskään sivulla olevat rannat ja niiden kasvillisuus ei aivan täysin toteutunut oman heikon (sivellin)tekniikan vuoksi. 


Tärkeintä on kuitenkin yritys johon kuuluu itsensä ylittäminen kun kyseessä on oman mukavuus eli vahvuusalueelta poistuminen. Tuota hyvää sanomaa  aion pyrkiä levittämään myös koulumaailmassa. Jos ei ikinä yritä ja erehdy ei myöskään kehity. Ja loppujen lopuksi kuvataiteessa ei ole kyse lopputuloksien paremmuusvertailusta vaan lopputulokseen pääseminen omalla erityisellä tavallaan. Silloin kun pystyn auttamaan oppilaita ymmärtämään että päämäärää tärkeämpi on itse matka ”sinne”, silloin koen onnistuneeni (kuvataide)opetuksessa.

Karttakollaasi



Suunnittelin kuvakollaasini ydinajatuksena oma lempipaikka. Vaihtoehtoja olisi ollut paljon, joten päädyin kuvaamaan paikkaa, jossa minulla on hyviä muistoja kaikkina ikävuosina: ranta. Kollaasini kuva edustaa kaikkia niitä hiekkarantoja missä olen ikinä vieraillut, aina Arabianniemimaan dyyneistä Yyteriin. Yhdistävänä teemana kulkee rakkaat muistot liittyen näihin pakkoihin. Lapsuudessa koetut merkitykselliset hetket perheen kesken vaihtuivat myöhemmin ystävien keskuudessa vietettyihin ikimuistoisiin iltoihin.

Aloitin maalaamalla taustan. Käytin pullovärejä ja päädyin lämpimien ja kylmien värien käyttöön, jotta kuva saisi mielenkiintoista kontrastia. Pyrin myös käyttämään väriympyrästä lähivärejä kelta-puna-akselilla. Lopputulos oli miellyttävä, joten seuraava haaste oli saada aikakauslehti sommittelun avulla kekseliäs kuvaus näistä rantoihin liittyvistä muistoista. 

Päädyin leikkaamaan viisi selkeää kuvaa (kukka, hame, hajuvesipullo,tyyny, huulet) ja muodostamaan yhden kuvan (sydän) pienistä revityistä paperinpaloista, joiden väri oli sama. Muodostin myös yhden sanan (”kärlek”), jolla tietoisesti pyrin alleviivaamaan kuvani teeman. Kokonaisuudesta tuli miellyttävä muttei niin erikoinen. Muistoja olisi voinut esitellä laajemmin runsaammalla kuvalla ja syvyyttä olisi saanut käyttämällä kolmiulotteista materiaalia. Myös luonnonmateriaaleilla, kuten oikeasta hiekkaa liimaamalla kuvan maalattuun hiekkaan, olisin saanut lisättyä kuvaan tavoittelemani tunnelma.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Värioppia





PÄÄVÄRIT eli PRIMAARIVÄRIT
Päävärit eli primaarivärit sijaitsevat väriympyrässä yhtä kaukana toisistaan. Niitä ei voi sekoittaa muista väreistä. 



PERUSPALETTI
   Peruspaletissa pitäisi löytyä kolmen päävärin kaksi eri sävyä,      jotka ovat:

    Sinooperi - Karmiininpunainen

    Krominkeltainen - Kadmiumin keltainen

    Preussin sininen - Ultramariinin sininen


    Lisäksi jokaiselle oppilaalle pitäisi löytyä :
    
 - siveltimiä kolmessa eri koossa,
     - vesikuppi
     - suttupaperia värien kokeiluun
     - käsipaperi siveltimien kuivaamiseen/putsaamiseen








KYLMÄT JA LÄMPIMÄT VÄRIT


Peruspaletin värejä luokitellaan sävyjen mukaan, joka kylmiksi tai lämpimiksi.

Lämpimiksi väreiksi luokitellaan:

- Sinoperinpunainen
- Krominkeltainen
- Preussinsininen

Kylmiksi väreiksi luokitellaan:

- Karmiiminpunainen
- Kadmiuminkeltainen
- Ultramariininsininen





VÄLIVÄRIT eli SEKUNDÄÄRIVÄRIT
Puhdas väliväri   sekoitetaan sellaisista pääväreistä, joissa ei ole mukana kolmatta väriä. 

Vääriä päävärejä sekoittaessa väliväreistä tulee murrettuja eli sisältävät kaikkia värejä.

   Sijaitsevat väriympyrässä yhtä kaukana toisistaan.

   Puhtaat välivärit ovat:

   - ORANSSI = lämmin punainen + lämmin keltainen

   - VIOLETTI = kylmä sininen + kylmä punainen

   - VIHREÄ = lämmin sininen + kylmä keltainen






Toisen asteen värit eli TERITIÄÄRIVÄRIT


Toisen asteen värit eli tertiäärivärit muodostuvat yhdestä pääväristä ja yhdestä väliväristä. 

Esimerkkejä tertiääriväreistä:

- Sinivioletti
- Sinivihreä
- Keltavihreä
- Keltaoranssi
- Punaoranssi
- Punavioletti

Kaksiosainen nimi, jossa käy ilmi lähdevärit.

Huom! Nimi alkaa aina päävärillä!


Sarjakuva

Koiran elämää
Sarjakuvien tekeminen on ollut lapsuudessani yksi lempipuuhistani, joten siihen virittäytyminen luonnistui helposti. Jo silloin aiheeksi valikoitui melkeinpä aina koiraeläimet, joiden merkitys on ollut suuri läpi elämäni. Niiden sielunelämään on helppo "saimaistua".

Tunnilla tehty strippi yksittäisestä tapahtumasta valmistui edellisistä syistä melko nopeasti. Siinä pääosassa on Tiitu koira, joka yllättäen on oikeassa elämässä koirani. Vaikka kyse on henkilökohtaisesta kokemuksesta, sen tapahtumat avautuvat myös niillekin ihmisille, joilla ei ole koiraa sillä vitsinä on koira, joka ajattelee ihmisen tavoin.

Kyseinen tekniikka on varmasti tuttu melkeinpä kaikille oppilaille, ainakin havainnointiasteella. Sarjakuvien lukeminen kuten Aku Ankka, on muodostanut monille lapsille mielikuvan siitä mitä on sarjakuva. Opettajana, minulla on mahdollisuus auttaa heitä itse kokeilemaan sen tekemistä. Huomasin tunnilla, että konkreettisin neuvoin (puhekuplien asettelu jne.) pystyy parantaman lopputulosta hyvinkin paljon. Ei siis ole aivan sama minkälaisen ohjeistuksen antaa tunnin alussa.

Ohtakari


Päätin valita valokuvieni teemaksi omaperäisesti "taide". Teemaa voisi tarkennettuna kutsua myös "pihataiteeksi". Mielestäni sisustus -niin ulkona kuin sisällä- kertoo siellä asuvista ihmisistä paljon, joten teeman valinta johtui yksinkertaisesti omasta uteliaisuudestani.


ISO P
Ensimmäinen "bongaus" oli ISO perhonen. Oikeastaan heti sen nähtyäni valitsin teemani. Näky oli vaikuttava ja sai mielikuvitukseni heti laukkaamaan. Perhosen tekijä harrastaa taiteen tekemistä ihan tosissaan..tai se voi olla hänen kokopäiväinen ammattinsakin. Ei olisi kummalista, että taiteilija on valinnut henkeäsalpaavan kauniin Ohtakarin inpsiraation läheekseen. Oli miten oli, faktaa on että perhonen ei varmasti ole jäänyt keneltäkään saaren asukkaalta huomaamatta. Näin jälkikäteen harmittaa ettei rohjennut selvittää työn materiaalia. Olisi ollut mielenkiintoista saada selville kuinka kalliista materiaalista on kysymys. Välillä materiaaliratkaisut ovat hyvinkin yllättäviä ja koulumaailmassa (valitettavasti) ratkaisevana tekijänä voiko kyseistä työtä tehdä.
Voisin kuvitella, että tämänkaltainen työ sopisi hyvin ryhmätyöksi. Kuvataiteessa on mielestäni muutenkin liian vähän ryhmätöitä...


Haitari-Karhu
 Toinen löydökseni oli haitaria soittava karhu. Teos näytti yhtä huvittavalta kuin kuulostaakin. Erityisesti silmiin oli mielestäni vangittu persoonallista katsetta. Myös suu oli veistetty veikeän näköiseksi. Karhu oli siis puuveistos, joka oli sijoitettu mökin verannan edustalle. Taideteos poikkesi huomattavasti edellisestä (perhosesta) materiaalin ja kokonsa puolesta, ja olis siksi hyvä lisäys "kokoelmaani".

Saariston lapset
Viereisestä talosta löytyi "minimökki", joka ei sinänsä ollut ulkoisesti mitenkään erityinen, mutta kiinnitti huomioni sillä se kirjaimellisesti näytti miniversioilta saaren taloista. Oikeastaan, koin että saaren "normaalit" rakennukset muistuttivat juuri tämänäköisiä "leikkimökkejä". Saarella kulkiessa olikin epätodellinen olo. Tuntui kuin kävelisi "Saariston lapset" -sarjan kulisseissa. Mysteeriksi jäi kysymys "minimökin" tarkoituksesta. Jostakin syystä minulle jäi olo, että sillä oli jokin käyttötarkoitus kuin vain esteettisyyden tuominen.
Pöllö
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä löytyi Pöllö. Taideteos teki erityisen vaikutuksen senkin takia, että pienryhmämme on nimetty kyseisen linnun mukaan. Olen muutenkin tykästynyt kyseiseen lintulajiin sen persoonallisen ulkonäkönsä vuoksi.

Teos sijaitsi autotallikatoksen yläpuolella. Sen verran korkeutta teoksen sijainnilla on ettei sitä heti välttämättä huomaa. Korkeuden vuoksi en saanut teoksesta kunnollista kuvaa enkä voinut ottaa selville materiaalia. Epäilen sen olevan tehty puusta, mutta yhtä hyvin se voisi olla muoviakin. Jälleen jäi siis jotain mysteeriksi.

Pienellä saarella löytyi siis neljä "silmiinpistävää" taideteosta, jotka kaikki olivat ilokseni erilaisia. Asia, mikä yhdisti näitä, oli niiden "käyttötarkoitus". Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on luontainen taipumus (kuva)taiteeseen; sen ilmaisemiseen ja ihailemiseen.


En siis kummastele toteamusta, että perusopetuksen kuvataiteen tehtävänä on ennenkaikkea auttaa oppilasta nauttimaan ja arvostamaan visuaalista kulttuuria omalla tavallaan. Myös se, että oppilas saa käsityksen kuvallisen ilmaisun erilaisista mahdollisuuksista on olennaista. (2006, 111) Juuri koulun kontekstissa oppilaalla voi olla mahdollisuus erilaisista taustoistaan huolimatta kokea erilaisia tekniikoita savitöistä sarjakuviin.

Elävän mallin piirustus



Näissä elävän mallin piirustuksissa käytettiin hyväksi
croquis -pikapiirustustekniikkaa. Croquis on siis nopea piirrustus elävästä mallista. Piirrustukset ovat luonnosmaisia, sillä niitä piirretään vain lyhyen ajan. Käytimme piirrustuksissa aikaa 8 minuuttia. Kokeilimme erilaisia piirustusvälineitä kuten lyijykynää, hiiltä ja mustaliituja. Toimin itse yhtenä mallina joten tein yhden työn vähemmän.


Aluksi saimme kokeilla erilaisia liituja paperille tekemällä minkätahansa kuvan. Päätin harjoitusmielessä piirtää ihmisen massapiirustukseksi.


Elävän mallin piirtämisen aloitin lyijykynällä, sillä se on tuttu työväline ja siksi helppo. En kutenkaan ollut pitkään aikaan piirtänyt kyseisellä tavalla, joten työskentely oli haastavaa. Tuntui turhauttavalta ettei kyennyt siirtämään näkemäänsä paperille. Siitä huolimatta nautin piirtämisestä ja uskon että se on tarpeellinen harjoitus harjoittelessa piirtämään ihmistä tai mitä muuta tahansa todellista asiaa joilla on tietyt mittasuhteet.

Rautalangalla väännetty "piirustus" oli mielestäni kaikista mielenkiintoisin, sillä en ole aikaisemmin tehnyt kyseenlaisille tavalla mitään. Nautin työskentelystä, sillä (ainakin luulen) että siinä oli vaikeampi "epäonnistua. Kynä/liitutekniikan koin paljon haastavammaksi. Jäinkin pohtimaan voisiko tämänkaltaista harjoitusta tehdä jo 1.luokkalaisten kanssa? Tällöin mallina voisi olla jokin helpompi kohde kuten omena, kynä tai talo tai jopa pelkkiä geometrisia kuvioita. Matematiikkaan integrointi luonnistuisi tässä tapauksessa helposti.



Viimeisessä taidonnäytteessä käytin mustaliitua. Edelleen koin samanlaisia vaikeuksia kuin lyijykynän käytössä. En edes rohjennut koittaa erilaisia tapoja tehdä luonnosta.

Näin lopuksi voi vain jälleen todeta, että tämänkaltaisten harjoitusten tekeminen kannattaa aloittaa jo hyvin varhain alaluokilla, jotta taito pääsisi todella kehittymään. Niin kuin jo totesinkin, croquis tekniikan käyttö luonnistuu varmasti jo hyvin nuorilla lapsilla kunhan vain malli on vaikeusasteeltaan sopivan haasteellinen.