Tehtävänä oli valmistaa Neristanin 1800- luvun asuinympäristöön sopiva rakennus maitopurkkikartongista. Tavoitteena oli oppia hahmottamaan ja työstämään kolmiulotteisia muotoja. Myös työssä tarvittavien materiaalin tutuksi tuleminen ja työhön tarvittavan tekniikan hallinta oli tavoitteena.
Työskentely omalla kohdallani oli hyvin työlästä. Innostuin tekniikasta kovasti, sillä olen aina pitänyt mattoveitselle työskentelystä. Ttyöskentelyn puolivälissä kuitenkin turhauduin, sillä kartongin leikkaaminen oli hyvin työlästä. Kartongin paksuuden tähden en myöskään saanut niin sileää reunaa kuin olisin halunnut. Sekin turhautti. Talon valmistuminen kesti yhteensä noin 5 tuntia. Jatkoin työtä myös omalla ajallani. Tällä kertaa työn hidas valmistuminen ei johtunut päätöksenteon (valintojen teko aiheesta, muodosta jne.) vaikeudesta vaan yksinkertaisesti työntekniikan hitaudesta. Jo pelkästään ikkunoiden valmistaminen toi tulleessaan haastetta: valmistin kolme erilaista sabluunaa, jotta saisin taloon hieman persoonallisuutta. Aloitin myös kivijalan teon, mutta keskeytin sen kun huomasin kuinka hidasta sen tekeminen oli.
Asia, jotka päällimäiseksi jäi mieleen työskentelystä oli yksinkertainen englanninkielinen fraasi "keep it simple" eli pidä asiat ykinskertaisina. Kun materiaalin työstäminen jo itsessään on haasteellista, ei kannata ryhtyä tavoittelemaan kuuta taivaalta työn visuaalisessa ulkonäössä. Opettajana tämänkaltaisten huomioiden esiintuominen on varmasti ratkaisevana tekijänä...
Kokonaisuudessaan talot muodostivat hienon kaupungin ryhmänä. Olen samaa mieltä tekniikan haastavuudesta .... ehkä ko. pahvista voisi tehdä yksinkertaisemman ryhmätyön? Hyvä että taloja ei maalattu. Antti L.
VastaaPoista