Neristanin asukas (+kolmiuloitteinen esine)

Neristanin asukas työ oli hyvin mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, etten ollut koskaan aikaisemmin työskennellyt kipsaustekniikalla. Innostuin asiasta sen verran paljon, että päätettiin kokeilla tekniikkaa harjoittelun lomassa. 

Koin, että kaikista haasvinta oli saada ihmishahmon mittasuhteet ja anatomia "uskottavaan" muotoon. Kolmiulotteisen ihmishahmon työstäminen sanomalehdellä, maalarinteipillä ja kipsinauhalla ei ollut helppoa. Vaikeinta oli saada kyseinen nojaamisasento pysymään tasapainossa. Halusin kuitenkin kyseisen asennon, jotta työssä olisi enemään eloa. 

Yllättävintä oli havaita kipsinauhan ominaisuus hylkiä uusia kerroksia kuivumisen jälkeen. Parin tunnin ahertamisen jälkeen päätin luovuttaa. Työskentely oli yllättävän aikaa ja raskasta ja nälän kasvaessa liian voimakkaaksi, päätin luopua unelmasta "tasaisesta" pinnasta. Maali saisi peittää näkyvistä tämän epäkohdan...

En myöskään ennättänyt askarrella kalastajaukolleni kalastajahattua vaikka aikaa olikin melkein yli kolme tuntia. Tämä sai minut pohtimaan mitkä kaikki työt ovat realistisiä peruskoulun 45-90 minuutin oppitunneilla. Puhumattakaan kuinka realistista on saada oppilaat keskittyen työskentelemään esimerkiksi kipsaukseen vaadittavan ajan? Harjoitteluluokan kuvaamataidontunnilla teimme yhtäjaksoisesti 60 minuutin ajan lumpeenkukkia. Kokeilukertana huomasin, että keskittymiskyky oli ennen kaikkea kiinni motivaatiosta. Jopa luokan motorisesti kömpelöin poika jaksoi loppuun asti väkertää hänelle hyvinkin haastavaa työtä. Alustus oli mielestäni hyvin tehty joten käsitys siitä mitä ja miten piti tehdä ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Tekniikka on kuitenkin sen verran haasteellinen, että opettajana sain kierrellä koko tunnin ympäri luokkaa auttamassa ja rohkaisemassa epävarmoja oppilaita. Huomasin, että he tuskailivat terälehtien kanssa yhtä paljon kuin minä ihmishahmon jalkojen kanssa. 

Maalauskerralla oli aika tehdä päätös värien valinnnasta. Ohjeina oli pysytellä ruskeansävyissä, joka toi oman haasteensa: kuinka saada ainakin neljä eri tummahkoa sävyä ilman että ulkoasusta tulee liian synkkä? Vasta myöhemmin, muiden tuotoksia havainnoidessa, huomasin kuinka paljon vaaleitakin sävyjä ruskeasta voi saada. Pelkkien omien mielikuvien varassa työskenteleminen ei siis aina kannata. 

Arviointikriteereinä olivat tällä kertaa

- hahmon omaperäisyys
- työn taustalla oleva idea
- onnistuneet mittasuhteet ja anatomia 
- ryhmätyöskentelyn onnistuminen sekä
- värien käyttö ja ilmaisu

Näin karkeasti sanoisin, että onnistuin 4/5! Ainoastaan värien käyttö ja ilmaisu olisi voinut olla monipuolisempi, mutta toisaalta kuinka värikkäitä vaatteita 1800 -luvun köyhä kalastaja saattoi edes omistaa? Ainoastaan kalastajanhattu jäi hieman kaivertelmaan...

Kun mietin koko kurssin aikana saamaani palautetta en voi täysin sanoa, että se vastasi Kuvien kirja - teoksessa luonnehdittua ns. ihanteellista arviointikeskustelu tilanteita. Keskeistä oppimisen kannalta ovat arviointikeskustelut, joiden aikana on mahdollista jakaa kokemuksia sekä kerrata mitkä olivat tämänkertaisen työn tavoitteet ja miten niihin päästiin. Usein tämä jää hyvinkin pintapuoliseksi "ok" toteamukseksi. Todelliset ajatukset lakaistaan usein maton alle niiden henkilökohtaisuuden vuoksi. Huomaan, että tämä tulee olemaan suuri haaste omassa työssäni, sillä en yksinkertaisesti ole tottunut sen syvällisimpiin arviointikeskusteluihin tuntien tai kokonaisten jaksojen jälkeen. Jälleen kerran huomaa, kuinka suuri vaikutus omilla kouluaikaisilla kokemuksilla on omassa työskentelyssä. Erityisesti jäin kaipaamaan enemmän harjoittelua asianmukaisten käsitteiden käytöstä. (Forsman&Piironen 2006, 136-137) En koe, että kuvataiteeseen liittyvä käsitteistö on hallussani joten olisi ollut mukava käydä enemmän tunneilla arviointiin liittyviä asioita. Toisin sanoen olisin tarvinnut konkreettisia neuvoja arviointikeskustelujen ohjaamiseen omassa työssäni. Olen itseasiassa hieman huolissani siitä, kuinka itse kykenen tarpeeksi asiantuntevasti lausumaan ääneen havaintojani oppilaiden työstä jos en ole varma osaanko keskittyä olennaiseen? Tai mikä edes on olennaisinta? Sehän voi vaihdella työn ja siihen liittyvien tavoitteiden mukaan?

Palatakseni Neristanin asukkaiden valtakuntaan lopputulos oli vaikuttava. Niihin liittyvien pienet rautalangasta väännettyjen esineetkin olivat vaikuttavia (omaa katiskaani lukuunottamatta=).