Ohtakarin maisema

Yhtenä Ohtakari vierailupäivän tehtävistä oli maalata akvarellimaalaus haluamastaan merimaisemasta. Vaihtoehtoja oli monia, mutta koska koen etten ole kovin taidokas pensselin taikka palettivärien käytössä, päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen maisemaan, jossa ei ollut meren, taivaan ja pilvien lisäksi paljon muuta kuvattavaa. Näiden luonnonelementtien kuvaamisessakin tuntui olevan tarpeeksi työtä.

Aloitin laveeraamalla taustan vedellä, jonka jälkeen aloitin meren maalaamisesta. Olen pannut merkille, että horisontin rajalla vesi näyttää tummemmalta, joten koitin käyttää tuota havaintoa hyväksi kuvan elävöittämiseen. Seuraavaksi maalasin taivaan, jonka sinertävän sävyn koitin saada mahdollisimman vaaleaksi, jottei se sekoittuisi meren väriin. Haasteena oli saada pilvien muoto paperille, sillä minulla ei ollut käytössä valkoista väriä. Päädyinkin jättämään pilvien kohdat ilman väriä eli muotoilin rajat sinisellä taivaan värillä. Valitettavasti hieno ajatus ei täysin toteutunut suunnitelmien mukaan. Myöskään sivulla olevat rannat ja niiden kasvillisuus ei aivan täysin toteutunut oman heikon (sivellin)tekniikan vuoksi. 

Tärkeintä on kuitenkin yritys johon kuuluu itsensä ylittäminen kun kyseessä on oman mukavuus eli vahvuusalueelta poistuminen. Tuota hyvää sanomaa  aion pyrkiä levittämään myös koulumaailmassa. Jos ei ikinä yritä ja erehdy ei myöskään kehity. Ja loppujen lopuksi kuvataiteessa ei ole kyse lopputuloksien paremmuusvertailusta vaan lopputulokseen pääseminen omalla erityisellä tavallaan. Silloin kun pystyn auttamaan oppilaita ymmärtämään että päämäärää tärkeämpi on itse matka ”sinne”, silloin koen onnistuneeni (kuvataide)opetuksessa.