Oman kuvan valmistaminen oli ehkä kurssin mielenkiintoisin työ. Syy tähän oli monen asian summa, mutta vahvimmaksi taustatekijäksi muodostui mahdollisuus käyttää valokuvaustekniikkaa. Myös se, että saimme käyttää mielikuvitustamme taidekuvan käytössä toi oman hauskan ulottuvuuden työhön.
Valitsin taidekuvaksi Albert Edelfeltin "Pariisitar" (1885) teoksen. Valokuvaus oli yllättävän haasteellista vaikka sain apua. Käsien ja pään asettaminen samoihin kulmiin tuntui lähes mahdottomalta. Kuvan kontrastien käsittely sujui ongelmitta joten seuraava suuri haaste oli kuvan leikkaaminen kirurginveitsellä. Toisaalta halusi mahdollisimman tarkat ääriviivat, mutta vaikeutena oli paperin pysyminen kasassa...
Lopputulokseen en ole täysin tyytyväinen, sillä esimerkiksi kuvan tärkein elementti, intensiivinen katse, jäi vangitsematta. Toisaalta, en tiedä olisiko se ollut edes mahdollista. Suurin virhe oli käyttää liian kosteata sientä töpöttimenä. Tämänkaltaiset yksinkertaiset neuvot kuten "älä käytä märkää sientä värin painonnassa" ovat joskus kullan arvoisia. Virheen vuoksi sabluuna oli jo ensimmäisen "vedoksen" jälkeen läpimärkä ja pysyi juuri ja juuri kasassa. Onnistin vielä tekemään toisen vedoksen beigen väriselle paperille, valkoisella pullovärillä. Tämän jälkeen sabluuna hajosi ja oli käyttökelvoton. Jälleen kerran opin siis jotain kantapään kautta. Olenkin tullut siihen päätelmään, että työelämässä opettajana aion aina etukäteen koittaa tekniikkaa jotta tämänkaltaiset yllätykset minimoituisivat.
o
.jpg)
Hyvä lähtökohta! Jatkossa kannattaa säätää kuvan kontrastisuutta jollakin kuvankäsittelyllä - silmät saa varmasti näkyviin. Samoin jos mustat leikataan pois->painanta tummalla, jos valkeat leikataan pois->painanta vaalealla värillä. Tehtävää kannattaa kehitellä ja ottaa se repertuaariin nimenomaan valokuvapohjaisena " omakuva" periaatteella kuten toteat. Antti L.
VastaaPoista